Olen vuosien varrella tuhat ja kaksi kertaa meinannut kirjoittaa tästä, mutta jotenkaan en vain kykene. Nytkään en ole ihan varma jätänkö tämän kirjoituksen tänne miten pitkäksi aikaa, varmaan siinä vaiheessa kun paljastan pääblogissa tämän blogin (jos joskus niin teen) poistan tämän tekstin.

Muistan pienenä leikkineeni hyvinkin perverssejä leikkejä. Yhdessä hoitopaikassa perheen oman tytön kanssa (tässä melkein kymmenen minuutin tauko miettien miten sanoa asia ilman, että se kuullostaa todella kuvottavalle) harrastimme kovasti itsemme tutkimista tytön huoneen sohvan takana, tiesimme siis kyseessä olevan jotain mitä aikuiset ei saa nähdä. Pohdimme myös kovasti miten paljon erilaisia esineitä ihmisen sisälle voi tunkea ja mistä ne lopulta tulisivat ulos. Muistan myös (ei herrajumala miten tämä voi olla näin vaikeaa...) tyydyttäneeni itseäni suhkulla, vaikka olin vasta ensimmäisillä luokilla koulussa.
Vuosia myöhemmin, välissä siis jatkoin edelleen leikkejä yksin, leikimme kahden minua pari vuotta vanhemman kaverin kanssa myös hyvin seksipitoisia leikkejä. Pukeuduimme pieniin vaatteisiin ja menimme olevinaan diskoon, josta päädyimme harrastamaan seksiä, leikisti. Olin ehkä kymmenen tai yksitoista tuolloin enkä oikeastaan edes kovin kiinnostunut vielä seksiin liittyvistä jutuista. Jotenkin, ainenkin näin jälkikäteen, tuntuu, että vanhemmat kaverit olivat ne jotka halusivat tuota leikkiä leikkiä ja joiden johdolla aina mentiin. Vaikka en pitänytkään siitä, että makasin toisen kaverin alla hänen hinkatessa itseään minua vasten (ihan vaatteet päällä) niin en myöskään halunnut olla se joka jäi "diskoon" tanssimaan yksin ja joutui sivusta katsomaan toisten "pelehtimistä". Luulen, että siihen liittyy jotenkin kolmaspyöräsyndrooma ja halua kokea itsensä viehättäväksi ja paremmaksi kun se toinen. Vaikken kyllä muista, että meidän välillä koskaan olisi ollut mitään kinaa suosiosta, olimme hyvin tasaväkinen kolmikko. Toisaalta kyllä joskus vanhin meistä jäi ulkopuolelle, koska leikit oli hänelle liian lapsellisia tai sitten minä nuorimpana, koska leikit oli minulle liian aikuismaisia. Mutta joo.

Ei nämä oikeastaan ennen ole vaivannut, tuossa pari kolme vuotta sitten aloin asioita kuitenkin pohtia. Voihan se olla, että tälläiset leikit on ihan normaaleja ja minä jotenkin ylireagoin tai jotain (ainahan minä ylireagoin?). Varmasti leikkien toiset osapuolet eivät näitä edes muista tai pitävät niitä vain typerinä lasten leikkeinä. Sen takia en oikeastaan edes ole halunnut puhua näistä. En halua syyllistää toisia, koska eiväthän ne mitään pahaa ole tehneet. Olen edelleen tiiviissä yhteydessä näihin muihin, paitsi tuohon hoitopaikkakaveriin (olisin häneenkin jos muistaisin mikä hänen nimensä on).

Eikä tuo hoitopaikka-aikainen juttu niin vaivaakkaa, paitsi se fakta, että olin silloin niin nuori, viisi tai kuusi vuotias. Enemmän ehkä vaivaa nuo myöhemmin leikityt leikit sekä yksinään tehnyt asiat. Ja niissäkin lähinnä omat tunteet ei se mitä muut teki.

Okey, nyt alan oikeasti voimaan jo pahoin, oksettaa. Emmä halua pohtia tätä tän enempää.