Mähän katkasin välit äitiini yli kolme vuotta sitten, pari kertaa äiti on yrittänyt soittaa (kerran sillon ihan alussa ja toisen kerran joku vuotta myöhemmin), mutta muuten äiti saa kaiketi kaiken infonsa siskoni kautta, niin kun minäkin saan äidin kuulumiset. Siltikään en ymmärrä millainen äiti voi tyytyä tälläiseen. Äitienpäivänä taas pohdin asiaa. Miten surullista on kun oma äiti ei edes yritä tehdä mitään korjatakseen meidän välejä. Siskon kautta on joskus ollut puhetta, että jos äiti menisi hoitoon ja terapeutti pyytäisi nähdä minut niin minä tulisin tapaamaan heitä. Mutta ilmeisemmin äiti ei ole mennyt hoitoon tai mihinkään. Toisaalta eihän äitiä äidin mielestä mikään vaivaa. Hän voi lopettaa juomisen ihan koska vain eikä juomisesta ole mitään ongelmia.
Niin helpottavaa kun se onkin ettei tarvitse enää kuulla äidin kännipuheluita, valehteluja tai muita huutoja niin toisinaan iskee hirveä surullisuus. Niin monet ihmiset kehuvat äitejään, ovat parhaita kavereita ja puhuvat kaikesta. Jos ei muuta niin äiti on hössöttövä mamma. Miksi minulla ei voi olla edes jonkilaista järkevää äitiä? Miksi äitini ei rakasta minua niin paljoa, että tekisi jotain välien selvittämiseksi? Kyllähän minä tiedän ettei vika ole minun, mutta silti... Ehkä äidille riittää kaksi muuta tytärtä?


Uskalsin muuten sanoa ei siskon koiralle, sähköpostitse. Onneksi sisko otti sen suht ok.