En tainnut viime lukuvuonna tehdä yhtään koetta oikeana koepäivänä vai olisinko ehkä yhden? Mulle on kasvanut joku hirveä kynnys koepäiviin. Nytkin jätin menemättä uskonnon kokeeseen (en olisi oikeasti kyennyt kävelemään tällä jalalla) ja matikan kokeenkin siirsin heti vedoten ettei perjantait käy. Perjantait ei meillä ole normaalisti koulupäiviä paitsi joskus kokeet sattuu sille. Perjantain kokeet on siis helppo siirtää, ei tarvitse koskaan sanoa mitään kun opettajat ajattelee automaattisesti, että minulla on aina perjantaisin jotain.
Se siirtämäni matikan koe olisi maanantaina. Stressaan aivan sairaasti. Pelkkä ajatus kokeesta tai edes siihen "lukemisesta" saa kyyneleen silmään, vatsan kipeäksi ja hermot kireälle. Kaikki mikä vähänkään viittaa kokeeseen aiheuttaa lähes paniikkikohtauksen. Aihettakin kai olisi, koska en kerta kaikkiaan osaa noita laskuja. Tai osaan jotenkin jos minulla vain on esimerkit ja entisen laskut käsillä. Tosin sillonkin teen vähintään viisi "huolimattomuusvirhettä" per lasku ja osaan laskea laskun oikein vain jos minulla on vastaus tiedossa, muuten en virheitäni huomaa. Yhden laskun kanssa saattaa mennä tuntikin, vaikka se vastaus olisikin tiedossa. Olen vain niin sokea virheille. Olen myös toivoton yhdistämään oikean laskukaavan/tavan oikeaan laskuun. Miten ihmeessä siis ikinä selviän kokeesta? Vähemmästkin lähtee taju.

Mitä jos jättäisi menemättä? Tai menisi ja ottaisi nelosen? Jossain vaiheessa se tosin olisi kuitenkin edessä. Eikä se kokeeseen "lukeminen" ole yhtään sen helpompaa viikon päästä kun nyt. Miksi tämä on nyt näin vaikeaa? Ei se vuosi sitten näin vaikeaa ollut.