Piti mennä tänään kirjastoon, kahteen pankkiin ja kouluun. Olen pistänyt nokkani ulos sen verran, että hain alakerrasta postin. Keskiviikkona on mentävä koululle joten ehkä hoidan nuo muutkin silloin? Jos vaan herään ennen neljää.
Tämä harmaa ja synkkä masennuskausi voisi olla jo ohi. Tällänen tunteettomuus ja ankeus syö. Tai tunnen mä, surullisuutta ja vihaa, kyyneleitä jotka pyrkii silmiin, mutta ei koskaan sinne asti pääse. Kädet ja jalat puutuu pelkästä istumisesta.

Mä haluan mun elämän takaisin.