Olen huomaamatta mättänyt viime päivinä paljon ruokaa. Ensin ajattelin sen johtuvan rahan tulosta (työkkärirahat tuli keskiviikkona). Mutta enpä tiedä. Hirveä lihahimo ja heti perään keksihimo. Himot on hirveän tarkkoja, ei pelkästään makeaa vaan tarkoin jotain tiettyä esim suklaakeksejä, mutta ei jäätelöä. Lihan himo lienee vaihvin, sellaisen pihvimäisen kunnon lihan, kalkkuna leikkeleet ei kelpaa.

Pohdin josko kyse olisi jotain stressistä. Lontoon reissu on kohta ovella ja huolestuttaa jaksanko. Meinaan jaksanko kävellä ympäriinsä. Pelottaa nuo jalkapohjat. Mitä jos lauantaina herään jalkapohjat todella kipeänä ja joudumme jäämään koko päiväksi hotelliin?! Tai mitä jos selkäni kipeytyy ja istun taas Victorian asemalla lähes itku kurkussa.... näin kävi siis vajaa kaksi vuottan sitten kun olin Lontoossa ja selkä hajosi ensimmäistä kertaa. Halusin ulos talosta vkloppuna, mutta en päässyt Victoriaa pidemmälle. Lopulta istuin asemahallissa monta tuntia katsellen muiden menoa. Mitä jos kaikki menee muutenkin ihan metsikköön? Sisko kitisee kaikesta ja minä puren poskea kiukusta. Valittava sisko pilaa koko minun Lontooni vielä...

Koulukin alkaa viikon päästä. Pitäisikö tässä tosiaan vääntää 13 kurssia vuoden aikana, tai lähinnä jaksanko tehdä läksyt ja lukea kokeisiin. Jos en, lykkääntyy kirjoituksen vähintään vuodella. Entäs ruotsi! Olen vaivoin saanut käytyä ruotsin ensimmäisen kurssin, uusin kokeen kolmesti. Tänä lukuvuonna pitäisi käydä ainekin kolme kurssia lisää! Enkä osaa mitään. Oikeasti ja tosissaan. Kukaan ei tunnu ymmärtävän etten oikeasti osaa mitään. Kaikki sanovat vain "vähän otat jotain vanhaa kirjaa ja kertaa, kyllä se siitä". Ei tässä kertaamiset auta kun on aina päässyt ruotsista läpi säälistä tai uusimalla kokeita sen viisi kertaa! En minä oikeasti osaa! Olen selannut seiska kirjaa ja katsonut tyhmänä tekstejä pohtien pitäisikö minun nämä osata! Ei siinä perkele mikään kertaaminen auta. Mutta kun missään ei opeteta ruotsia tälläisille "yläasteella tuli lintsattua". On toki olemassa ruotsin alkeet, mutta ne on himpun liian alkeita, etenkin työväen opistolla jossa yhdessä lukuvuodessa luetaan vaivaiset viisi kappaletta yhdestä kirjasta (joo, mä osaan sanoa "jag heter Tu, vad heter du?"). Eikä semmoset nyt auta kun lokakuussa pitäisi osata jo koko yläasteen oppimäärä.

Ja ne työväenopiston kurssit. Siellä alkaa kaikkia kivoja kursseja mihin en pääse kun ne on illalla kuten koulunikin. Muutaman kivan luentotyyppisen jutun löysin, ne on siis kertaluontosia tai pari kertaa, mutta saas nähdä jaksanko koskaan mennä mihinkään. Ankkojakin piti käydä katsomassa, mutta en saanut itseäni sinne asti. Monta muutakin pikku tapahtumaa tai esitystä olisi syksyllä jonne tahtoisin, mutta kuten muina vuosina, tuskin niihin itseäni saan raahattua. Yritin saada kaverin mukaan tuonne Ankkoja katsomaan jotta tulisi lähdettyä, mutta paskat. On liian kiire tai on liian väsynyt tai on vaan liian jotain. Joskus epäilen onko se vain liian "paskaakaan kiinnosta sun seura"... Ei sillä, itsekin olen huono pitämään yhteyttä, mutta yritän ainenkin.

Mutta ruoka se on kiva kumppani, aina paikalla jos vain on rahaa ostaa, eikä tarvitse ponnistella minkään eteen. Sen kun jääkaapille saa itsensä raahattua niin voi vetää kaikkea vuoron perään niin kauan, että napa ratkeaa. Mahakipukin häviää kun vähän aikaa lepuuttaa pitkällään...