Kesäloma koulusta alkoi toukokuussa, viikko pari etukäteen kun lopetin kurssit kesken. Sen jälkeen en ole tehnyt mitään. En oikeasti mitään. Unirytmi pahenee koko ajan. Eilen kävin nukkumaan kahdeksalta aamulla ja heräsin neljän jälkeen iltapäivällä, väsyneenä. Olisin nukkunut pidempään, mutta ei kehtaa. Tämän kesän ennätys on viiteen iltapäivään.

Jatkuvasti luen lehdestä kivoja paikkoja missä käydä, suunnittelin jopa meneväni Hämeenlinnaan (naapurikaupunki) kun en siellä koskaan ole ollut. Siellä olisi muistaakseeni heinä- tai elokuussa joku keskiaikajuttukin. Omassa kaupungissakin olisi paljon näkemistä. Eri näyttelyitä, puistoja ja semmoisia mihin olen jo pitkään pohtinut meneväni.

Huomenna herään kuitenkin pitkälti iltapäivällä, parkkeeraan itseni tietokoneen ääreen kunnes Anastasia alkaa ja voinkin sen jälkeen jäädä television ääreen koko päiväksi. Mä haluan elämän, voimia tehdä joskus jotain järkevää.