Rippujuhlat meni ihan hyvin. Oli tosin aika kamalaa nähdä äitiä. Sukulaistenkin ensimmäinen kommentti oli "onpas äitisi mennyt huonoksi". Hirveä katsoa kun viisikymppinen nainen konkkaa paikalle kävelykepin kanssa ja näyttää lähinnä loppuun kuluneelta seitsemänkymppiseltä. Äidin siskojakin oli paikalla, kaikki äitiä vanhempia (vanhin 12v vanhempi), ja vaikka hekin näyttävät vanhoille tädeille ovat se silti reilusti paremmassa kunnossa kun äiti.
En edes halunnut katsoa äitiin päin. Kuvotti ja pisti vihaseksi. Miksi ihminen ei tee elämälleen mitään. Äiti on kuulma moneen otteeseen todennut ettei tule elämää paria vuotta pidempään. Ei kuulma näe nyt ripille päässeen tyttären 18v päiviä. En voi kun miettiä millaista siskosta on elää tuollaisen äidin kanssa. Varmasti osteoporoosi ja diabetes vie normaalia aikaisemmin hautaan, mutta jättäisi sen perkeleen viinan niin edessä olisi takulla vielä vuosikymmeniä. Vaan kun hän ei mielestään ole alkoholisti. Mitä nyt on juonut viinaa 14 vuotta lähes putkeen, tuskin on paria viikkoa pidempää taukoa ollut missään välissä. Itselleen äiti väittää ettei voi olla alkoholisti kun ei juo kännejä joka päivä, tissuttelua kun ei lasketa.

Mjoo, aika hyvin äiti onneksi ymmärsi etten halua jutella hänelle. Antoi olla rauhassa. Paikalla oli onneksi myös paljon muita sukulaisia. Taisi olla pikkusiskolla eniten vieraita verrattuna muihin! Kyseessä oli ortodoksiset juhlat joten erillisiä kotona vietettäviä juhlia ei ollut, osalla kai oli, mutta monella ei. Kirkko-osuuden jälkeen kun pidettiin yhteinen juhla kaikkien rippilasten ja sukulaisten kanssa. Meidän porukka lähti siitä vielä terassille yhdille. (Tähän voisin kirota sen äitin juoppokaverin joka halusi raahata meidän kilometrin päähän sen sijaan, että oltaisi menty siihen viereiseen ravintolaan mihin kaikki luuli olevana menossa. Kävele nyt juhlakengillä ja muutenkin isoja tätejä suvussa.) Tuli siinä juteltua tätien kanssa pitkästä aikaa. Jännä miten nykyään pidän eniten siitä tädistä joka ennen eniten vieroksuin. Äidin siskot on kovia puhumaan, mutta tämä vanhin on ehkä rauhallisin ja ehkä hieman "tyylikkäämpi" kun nämä muut huithapelit. Plus hänen tyttärensä (kaksi) asuu Lontoossa joten meillä riittää Englannista puhuttavaa (täti itsekin asunut siellä).
Tulin siinä yhdelle tädille paljastaneeksi masennuksen ja syömishäiriön kun tämä alkoi selittää miten olen tullut sukuun ja kannattaisi käydä tsekkaamassa kilpirauhaset ym. Ihmettelihän tuo hieman, mutta ehkä ymmärsi. Tosin sain lähtiessä näitä typeriä "jokainen päättää omasta elämästään" vinkkejä ja kannustuksia. Mutta semmoista se on. Noin päällisin puolin reissu meni ihan kivasti. Mutta olin aika valmis paketti kun lähdin kotiin vaikken ollut ollutkaan sukulaisten seurassa kun kuusi tuntia ja siskon seurassa vuorokauden. Kiitti riitti.