Sain tietää siskon kautta, että pikkusiskolla on asiat huonosti. Sisko oli epähuomioissaan löytänyt ja avannut pikkusiskon päiväkirjan ja jähmettynyt lukemaan sitä sisällön takia. Siellä puhuttiin laihtumisesta, lihomisesta, viiltelystä, alkoholista ja lääkkeitä...siitä miksi kukaan ei ole kiinnostunut hänen asioista, kukaan ei kysele miksi hän tekee näin. Paljon samoja piirteitä mitä minulla oli teini-ikäisenä ja on edelleen. Liekö äiti opetaa pikkusiskollekin ettei perheen asioita saa kertoa kenellekkään, kuinka on vain hymyiltävä ja näytettävä kuten kaikki olisi hienosti.

Pulmani on, miten kerron pikkusiskolle, että tiedän miltä hänestä tuntuu, olen kokenut samoja. En halua paljastaa siskoa päiväkirjan lukemisesta, koska se on periaatteessa väärin vaikka sillä haettaisiinkin hyvää. Pikkusisko asuu toisella paikkakunnalla ja näemme harvoin, juttelemme kyllä mesessä viikottain. Pikkusisko on tietyllä tapaa ujo eikä puhu asioistaan kenellekkään. Enkä loukkaantuisi vaikkei hän puhuisi niistä minullekkaan, kunhan tietäisi ettei hän ole yksin. Kaikkein parasta olisi saada pikkusisko terapiaan, nyt kun asiat ovat vielä tuoreita (pikkusisko on siis teini) ja "helpommin" hoidettavia. Ennen kun kaikki tämä pilaa puolet pikkusiskon elämästä, kuten se on tehnyt minun ja siskon.