Toinen kerta kun sossuaika sattuu perjantai 13. päivälle. Sillon kaikki meni ok ja nyt meni enemmän kun ok. Oletin, että kutsuvat minut "tarttis nähdä sunkin nassua välillä"-käynnille sosiaalityöntekijälle (yleensähän rahajutut hoitaa etuuskäsittelijä), mutta kutsun syy olikin oikaisupyyntö niistä opintolainan koroista. Halusivat tietää vedänkö oikaisupyynnön pois jos he maksavat ennalta ehkäisevää toimeentulotukea korkojen verran, tosin vuokran maksuun ei suoraa lainoihin, koska sossu ei ihmisten lainoja periaatteessa maksa. Noh, minulle on aivan sama millä nimellä rahat tulee kunhan tulee, eli toki vedän oikaisupyynnön pois jos maksavat! Asia siis pihvi. Iskä saa osan rahoistaan takaisin, isikin tykkää. :)

Siinä tuli puheeksi myös vähän muut asiat, lähinnä minun pääasiat ja se kun olen ollut sosiaalitoimen asiakas jo vuosia ja heidän tehtävänsä olisi yrittää keksiä miten saada minut jaloilleen ja pois heiltä rahaa kärkkymästä. Tästä eräs lukijanikin puhui, miten voisin sossun kanssa keskustalla kuntoutuksestani ja semmoisista. Olin vähän äimänä. Eihän sosiaalitoimisto, nimestään huolimatta, ole koskaan ollut kiinnostunut ihmisten mielenterveydestä tai terveydestä ylipäätään. Sossua on kiinnostanut vain rahat ja onko niihin oikeus. Itse sosiaalityötä olen nähnyt sossussa hyvin hyvin vähän, jos ollenkaan. Hämmentävää kun sellainen tulee vastaan. Oikeastikko te haluaisitte minulle hoitoa? Oikeastikko teitä kiinnostaa?
Lupailivat myös josko yrittäisivät edistää asuntoni saamista ihan senkin takia, että pääsisin uuteen mielenterveystoimistoon ja hoitoon.