Oon niin väsynyt taas kaikkeen. Tuntuu, että on kamala kiire jatkuvasti vaikkei oikeasti edes ole. Mutta joka päivä jotain tekemistä. En jaksa semmosta. Tarviin useita päiviä pitkin viikkoa jolloin ei tarvitse kun ruokaa lämmittää.

Koulu stressaa. On ne edellisen jakson tentit tekemättä, tosin toisen jätän pitkin hampain väliin kun siitä on jo numero. Olisin niin vaan halunnut korottaa sen. Tänään päätin sitten lykätä koko lakin saamista vuodella. Ensin meinasin jättää koko ensi jakson väliin, mutta on mentävä ruotsin kurssille kun sitä ei tänä vuonna enää ole kun tuo. En kyllä ymmärrä miten ihmeessä pääsen siitä (kakkoskurssi) läpi. Ykkösenkin tentin kolmesti. Pitäisi kai lukea kovasti ruotsia, mutta ei se oikeasti edes kiinnosta niin paljoa. On niin vaikea tehdä itsenäisesti mitään. Mutta niin, ensi jaksossa on sitten kuitenkin se ruotsi ja sitten tuo kurssi joka jäi viime jaksosta. Kyllä se onneksi vähä keveni kun ei tuota toista tarvitse istua, koe vain tehdä. Muutenkin vähän kevensin koko vuotta. Aika vähänhän minulla on jäljellä, mutta haluan varalta aikaa jos vaikka tulee ensi vuonna myös tälläisiä "määäääää en jaaaaaaksaaaa"-kausia. Salainen haave olisi myös kokeilla venäjän opiskelua.

Toinen murhe on terapiat. Olen nyt käynyt muutaman kerran tuolla syömishäiriöhoidossa, mutta se loppuu kesken. Niillä on jotain ongelmia siellä kun ei ole tarpeeksi väkeä eikä rahoitusta. Nykyinen työntekijä lähtee työn perässä Helsinkiin. Uutta hakevat, mutta siinä kestää tovin. Ei siinä muuten mitään ongelmaa, mutta kun ei ole mitään muuta terapia paikkaa niin alan olla vähän loppu. Tarvitsen niin kovasti jonkun paikan jossa voin käydä kitisemässä elämääni. Huomaa ettei ole ollut hoidossa moneen kuukauteen kun ei enää jaksa. Ihan tavallinen arki on kun suossa tarpoisi. Venyy ja vanuu...